Julkinen puhetaito oli Ateenan kansalaisten tärkein taito, sillä se auttoi suostuttelemaan kansankokouksen puhujan puolelle. Puhetaitoa tarvittiin myös oikeusjuttujen ratkomisessa. Oikeusistuimet koostuivat määräajaksi valituista kansalaisista. Niinpä puhumisen ja suostuttelun taitoa pidettiin ateenalais-miesten kasvatuksen runkona.
Ateenaan muutti puhetaidon opettajia muista kreikkalais-kaupungeista. He perehdyttivät oppilaansa julkiseen puheeseen, sen eri lajeihin ja keinoihin, joilla yleisön sai puolelleen. Puhetaidon opettajat ajattelivat, että hyvä puhuja johdattelee muita oikeisiin päätöksiin, auttaa tunnistamaan ja ihailemaan hyvää ja kaunista, sekä vastustamaan pahaa ja rumaa. Vaikka taitava puhuja ei olisi puhunut totta eikä käyttänyt oikeita perusteluja, yleisö saattoi uskoa häntä. Monet ryhtyivätkin vastustamaan puhetaidon väärinkäyttöä. Erityisesti toreilla ja pylväskäytävissä kokoontuneettotuuden rakastajat eli filosofit kutsuivat epäilyttäviä taitoja opettavia puhetaidon opettajia viisastelijoiksi eli sofisteiksi.
Ateenan Pnyks-kukkulalla, kansankokousten pitopaikalla, oli puhujakoroke ja sitä vastapäätä kiviportaista rakennettu katsomo. Kukkulalle mahtui yhdellä kertaa noin 20 000 kansalaista.
Puheviestinnän tieteenalalla on siis liki 2500 vuotta vanhat perinteet. Tieteenalan historia ulottuu aina antiikin retoriikkaan saakka. Aristoteles laati ensimmäisen systemaattisen kuvauksen puhetaidosta, vaikuttamisen perusteista sekä puhujan ja kuuntelijoiden suhteesta Retoriikka -teoksessaan jo noin 330 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Retoriikalla oli valistuksen aikoihin saakka merkittävä asemaosana yleissivistävää koulutusta, ja se oli myös eurooppalaisten yliopistojen keskeisimpiä oppiaineita ja tieteenaloja. Moderni puheviestinnän tutkimus virisi Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella, ja puheviestintä alkoi nopeasti muotoutua itsenäiseksi tieteenalaksi.
Ensimmäinen itsenäinen laitos(Department of Speech) perustettiin Michiganin yliopistoon vuonna 1892. Alan ensimmäinen tieteellinen järjestö National Association of Academic Teachers of Public Speaking (nykyinen National Communication Association) perustettiin vuonna 1914. Ensimmäinen puheviestinnän tieteellinen aikakauslehti The Quarterly Journal of Speech perustettiin vuonna 1915, mistä lähtien lehti on ilmestynyt säännöllisesti.
Puheviestintä on kehittynyt tieteenalaksi, jota voi nykyään opiskella pääaineena aina tohtorin tutkintoon saakka sadoissa yliopistoissa eri puolilla maailmaa, lähinnä kuitenkin Yhdysvalloissa. Suomessa puheviestinnän varhaisin historia kytkeytyy puhetaiteen, sekä julkisen puhetaidon opetustraditioon. Turun Akatemiassa oli sen perustamisesta(v. 1640) alkaen kaunopuheisuuden professuuri. Kansanvalistuksella ja lausuntatraditiolla oli vielä 1900-luvun alkupuolellavahva vaikutus suomalaiseen käsitykseen käsitykseen Puhetaidon ja erityisesti ääntämistä ja äänenkäyttöä, sekä lausuntaa koskevan opetusalanviriäminen kytkeytyi suomalaisuus-aatteeseen ja suomen kielen aseman vankentamiseen sivistyskielenä. Puheviestinnän opetusalaa nimitettiin vielä 1900-luvun alkupuoliskolla kaunopuheeksi, kaunoluvuksi, suulliseksi esitystaidoksi tai puhetekniikaksi. Puheoppi-nimitystä käytettiin yleisesti 1960- ja1970-luvulla ja se oli käytössä Tampereen yliopistossa vielä vuoteen 2010 saakka. Puheviestintä-nimikeotettiin käyttöön1980-luvun alussa Jyväskylän yliopistossa.
Lähteet: Wikipedia, Edu.fi
Suomessa puheviestintä on kehittynyt reilussa kahdessakymmenessä vuodessa omaksi tieteenalakseen, jolla tutkitaanja opetetaan ihmistenvälistä vuorovaikutusta. Tarkastelunkohteena on useita viestinnän tasoja kahden henkilön välisestä viestinnästä (dyadit)aina pienryhmä- ja organisaatioviestintään ja kulttuurienväliseen viestintään, sekä julkiseen esiintymiseen ja joukkoviestintään. Akateemisena oppiaineenakin puheviestintä onsiis paljon muutakin, kuin esiintymistaidon tutkimista ja harjoittelemista!
Puheviestintä (speech communication) oppiaine tuotiin Suomeen Yhdysvalloista 1980-luvun alkupuolella. 1900-luvun alusta lähtien Suomen yliopistoissa oli opetettu esimerkiksi kaunolukua ja puhetaitoa ja opetuksessa pääpaino oli esiintymistaidon, taiteellisenpuheilmaisun, puhetekniikan ja äänenkäytön opetuksessa. Uusi puheviestintä-oppiaine keskittyi ihmisten välisenvuorovaikutuksen tutkimiseen ihmissuhteissa, ryhmissä, yhteisöissä ja kulttuureissa eri konteksteissa.
Se nähtiin janähdään edelleen viestintätieteisiinkuuluvana alana. Sellaistapuheviestinnän tutkimusta, jossa tarkastelun kohteena on esimerkiksi äänenkäyttö tai puhetekniikka, voidaan puolestaan ajatella puhetieteisiin kuuluvaksi. Valtaosa puheviestinnän tutkimuksesta ja akateemisesta opetuksesta voidaan sijoittaa viestinnän tutkimuksen kentälle.
Lähde: kielijelppi.fi